Tekisi mieleni...

Olla tyytyväinen kuoromme laulamiseen, olla tyytyväinen siihen, että uhanneesta kiireestä huolimatta ehdin auttaa Jania messun jälkeen. Ajattelin, että niin kiire ei voi olla, etten ehtisi suntiota auttaa. En edes voinut ajatella jättäväni kaikkea hänen harteilleen, auttamisen halu ja into oli sen verran kova. Kolehdinkeruussakin olin apuna, se oli mukavaa! Kuoron laulaminenkin sujui ihan mukavasti, Jani murehti sitä, ehdinkö ajoissa. Ihan hienosti ehdin, ei mulla mitään hätää ollut. Kaffemuki on joutunut vaihtamaan paikkaa, kun joulupolku on valloittanut koko Salon kirkon, myös sivusalin. Laivamatkakin on edessä, kaikki hyvät jutut löytyvät edestäni tänään!