Onnea ja mahtavaa

Tähän aamuun on mahtunut onnea ja mahtavaa, olen siitä kiitollinen. Ihmeen nopeasti aika on hurahtanut menemään, kun äidin leikkauksestakin on jo viikko! Uskomatonta, miten pian se aika menee, kun se tolla tavalla menee! Iloisin fiiliksin olen saanut mennä kokonaisen viikon, täytyy kyllä sanoa, että en olisi ikinä osannut ajatella ajan menevän niin vauhdilla. Laulutunnin peruuntumiseen en ollut ollenkaan varautunut, sekin oli siinä sellainen juttu. Mutta mukavaa on kuitenkin ollut tänäänkin, olen jaksanut nauttia!

Ihanaa, nyt on taas kaikki hyvin!

Kun äiti tuli sairaalasta kotiin, kaikki on ollut tosi hyvin. Keskiviikkona en olisi päästänyt äitiä Tyksiin, mutta pakko oli päästää. Eipä mulla siinä ollut kovin paljon vaihtoehtoja. Viikonloppu meni mukavasti reissatessa, Huittisissa tuli oltua oman Suomi-Viro-seuran kanssa, Huittisten seudun Suomi-Viro-seura oli meidät kutsunut. Sunnuntaina näin taas mainiot Salon suntioystäväni Riitan ja Martin, heilläkin oli ollut oikein mahdottoman pitkä päivä. Kiskossa ja Muurlassa olivat olleet, kauniiden kirkkojen suntioina. Mulle oli mukavaa, kun pääsin kotiin, ei tarvi reissata ollenkaan. Mahtavinta oli, kun pääsin Salon kirkossa kolehtia keräämään, Martti kysyi hyvissä ajoin ennen messua, voisinko tulla. Mähän tulin ihan mielihyvin, mukavaa se oli!

Ei tuu heti mieleen

No, ei kyl ihan heti tule mieleen, että olisin ihan näin huonosti varautunut, jos on tilanne, että mun ei tarvi olla kolehdinkeruussa mukana. Siinä alkuvaiheessa olin jo sakastissa odottamassa, että pääsisin kolehtiin, mutta Martti sanoo, että hän menee. Olisi nyt voinut varauttaa mua paremmin, että en ole turhaan keräämiseen lähtöä odottamassa. Pekkakin olisi voinut huolehtia varauttamisestani, ei hänkään sitä ihan heti hoksannut. Koko ajan oli sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli olla kuorossa, alttarilla ollessakin kääntelin katsettani kuoron suuntaan, ehtoolliselle mennessä lauloin muutaman kappaleen mukana. Kuorolaiset olivat mielissään, kun kuulivat minun laulavan mukana. Ja jo omien virsilempparien laulaminen on mukavaa!

Iloinen ja mahtava!

Sellainen on tää lauantai ollut, tänään on ollut tota muistamispuolta aika paljon. Kuinka iloinen sitä on saanut olla, kun olin yli puoli vuotta poissa Salohallilta ja paluuni sinne oli voitokas. Se fiilis oli tosi hieno ja minulle aivan erityinen. Mutta kyllä päivään on mahtunut aika paljon monenlaista, kun ajattelee, mitä kaikkea on tehnyt. Askarteluita en ole pahemmin ehtinyt tehdä, kun tätä peliä on fiilistellyt. Viikonloppu on ollut tosi mahtava, kyllä siitä on kiitos annettava ihan kaikille!

Iloa ja mahtavaa, perjantaina

Tänäänkin on ollut iloa ja mahtavaa ihan yllin kyllin, en edes muista, kuinka paljon sitä on ollut. Tänään sain vihdoin ja viimein askartelemani kortin Nordeaan, Sadun tyttärelle, joka nyt sitten tänään ottaa ja lähtee laskettelurippikselle Åreen. Mun fiilis on aika korkealla, toivon, että mä näkisin Riitan ja Martin viikonlopun aikana. Olisihan se hienoa, jos näin hyvin kävisi, Janin ehdin nähdä keskiviikkona, kun en ollut muutamaan viikkoon nähnyt. Mä kyllä pärjään sen ajan, kun äiti on sairaalassa, olen ajoittain kotona ja ajoittain Halikossa tädin luona, mahdollisuuksieni mukaan käyn myös mummia katsomasa. Ihan kiva niin!

Mahtavaa ja iloa!

On sitä kokenut paljon iloa ja mahtavuutta näiden vuosien aikana, ihan uskomattomalta tuntuu! Kuka olisi uskonut, että kun omista penkkareista on kahdeksantoista vuotta, niin vielä sitä intoutuu seuraamaan muiden penkkareita. Mutta näin sitä on tehnyt jo siitä asti, kun on Saloon muuttanut. Tänään vaan olen niin iloinen tästä abien riemusta jota näin, se sai mielen niin hyväksi. Jos joskus ajattelee hyvällä mielellä, se vaan saa kaiken tuntumaan hyvältä, siis kaikki on hyvin nyt!

Iloinen päivä tänään!

Vaikka ei nyt ihan paras mahdollinen fiilis tässä päivän aikana olekaan ollut, niin kyllä mä ihmeesti olen selvinnyt taas tästäkin päivästä. Viitasen Timon kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanan, Janin kanssa niinikään.  En ole nyt ihan varma, mahtoiko suntio huomata jättämäni kortin, kun olin ystävänpäiväksi ihan heitä varten tän tehnyt. Niin sitä vaan oli hyvällä mielellä, muistin vieläkin tuomasmessun, vaikka siitä oli jo muutama päivä mennyt. Niin mahtavaa oli taas Jania nähdä, hän oli ollut kovasti Kiskon ja Muurlan alueilla töissä, ja vielä tässä keskustassakin, joten pitkiä päiviä hän oli tehnyt! Mullakin on nyt aika hyvä fiilis, tässähän tää meni, vaikka päivästä on tullut melkoisen pitkä!

Askarteluvaihto ja laskiainen

Niin mahtavaa on ollu tää päivä, en edes muista koska olisi näin mahtava laskiainen ollut. Askarteluvaihto on valmiina vietäväksi, sen sain päivän aikana tehtyä. Ja vieläkin jostain sydämen sopukoista tuli mieleeni sunnuntain Tuomasmessu, jossa Martti teki ensimmäisen näytön, ei se voinut olla tulematta, kun hänet näki. Muutama sana siinä ehdittiin vaihtaa ennen kuin hyppäsin omaan paikkuriini ehtiäkseni käymään kotona ennen viron kurssia. Mahtavinta oli se, että vaihto tuli valmiiksi asti, nyt se vaan täytyy jossain kohtaa loppuviikosta tai talvilomaviikon aikana kiikuttaa Minnalle Mulperiin. Hauskaa, mukavaa, mahtavaa, kyllä tää päivä on ollut täynnä näitä mahtavuuksia!

Varsin mahtavaa!

No, kyllähän toi tuomasmessu sitä oli, en voi sitä kiistää. Tiesin sen jo oikeastaan siinä kohtaa, kun iltapäivällä saavuin Salon kirkolle, Taito toi suuren joukon isosia Kesä-Angelasta. Aika hämmentyneen oloinen sitä oli siinä kohtaa, kun Vilho sanoi nuoren seurakunnan veisukirjan olevan käytössä. Mutta ei siinä kohtaa mitään hätää ollut, kun sain kirjan lainaksi. Vieläkin sitä jaksaa ihmetellä, kun suntio-oppilas Martti kaivaa minusta sen positiivisen Marian, taitaa olla niin tottunut siihen, että kirkosta lähtiessä hyvällä mielellä, toivoo sitä myös tuomasmessun kotimatkalle. Ja tietysti se, että on saanut tavata sukulaisiaan, se oli mahtavaa!

Tänään sunnuntaina, tässä ja nyt

Kuinka mahtava päivä onkaan! Mea vastasi mun koputukseeni, se oli tosi hienoa! Iltapäivästä lähden liikenteeseen, se on mukavaa olla siinä kohdassa päivää liikenteessä. Ja siihen on oma syynsä, kun isoset siunataan, on siinä muutakin, se laulamisen ilo, jota tunnen ihan joka kerta, riippumatta siitä, mikä kirja messun aikana on käytössä. Iloisin fiiliksin on taas menty, valokuvattu on niin paljon, kun tässä kortillisessa on jo 40 kuvaa. Lauantaina tuli 20 kuvaa, joten se tekee aika paljon.  Tänään olen iloinen ja onnellinen, fillis on hyvä jo tässä kohtaa päivää. Olen onnellinen, musiikki soi, nyt on kaikki hyvin!

Tuntemuksia

Nyt näyttäisi siltä, että ääneni on kutakuinkin sellainen kuin toivon sen olevan. Vitsi sentään, kun tuomasmessussa on ihan varmaan se nuoren seurakunnan veisukirja, nyt en sitä ihan tähän kohtaan saanut, mutta seuraavaan kertaan mennessä se on minullakin. Niin ja jotain ihan erityistä on kans tulossa, se on se näyttö, josta olen ollut tietoinen Martin kertoessa siiitä mulle. Mahtavaa, iloa, sitä kyllä taitaa olla aika tavalla riittävästi. Mä nautin tästä kaikesta, se on hyvä!

Odotuksia ja mahtavuuksia

Niitä kyllä riittää ihan kiitettävästi tähän loppuviikkoon, mukavinta on, kun voin olla mukana Tuomasmessussa, jossa ystävä tekee ensimmäisen näyttönsä. Sitä odotellessa! Niin ja olenhan mä siitä tietoinen, kun hän on sen minullekin kertonut. Minulla on niin mahtavaa, tässä ja nyt, kaikki on kohdillaan. Musiikin tahdissa on mukava mennä päivää eteenpäin, se vaan on mahtavaa! Ja taas ollaan askarteluvaihdossa mukana, teemana on tällä kertaa aika. Siis ihan mikä vaan, kunhan se liittyy aikaan. Mahtava vaihto siitä on tulossa, sen tiedän jo nyt!

Tyhmää olla ruoan kanssa kronkeli!

On se kyllä aika tyhmää sanoa, että ruoka on pahaa, vaikka sitä ei ole edes maistanut. Kyllä mun nyt täytyy maistaa sieniäkin, ei saa olla niin ennakkoluuloinen ruoan suhteen. En tiedä, onko Aspergerillä osuutta asiaan, mutta sen piikkiinkään en voi laittaa sitä, etten edes maista jotain ruokaa. Minä vaan sanon, että sieniä ei laiteta jauhelihakastikkeen joukkoon, mutta äiti on oikeassa sanoessaan, että joskus sieniäkin täytyy laittaa. Nyt on pakko alkaa tuulettaa ennakkoluuloja, ei se ole oikein olla niin ennakkoluuloinen kuin minä olen!

Iloinen fiilis kaikki hyvin

Tänään olen iloinen, kyllä viikko sittenkin alkoi ihan hyvin, vaikka äiti olikin Tyksin gynekologilla tänään. Olen onnellinen tässä ja nyt, kaikki tsemppi ja kannustaminen on keskittynyt siihen, että Martin ensimmäinen Tuomasmessussa tehtävä näyttö sujuisi hyvin. Pitää vaan toivoa, että on iloinen laulumieli, ettei sitä joudu jättämään väliin sen takia, että tulee kipeäksi tai jotakin. Ilta on ollut tosi hieno, päiväkin on pidentynyt aika reippaasti. Kyllä mulla on mahtava fiilis tässä kohtaa, miten mahtavaa kaikki onkaan! Onneksi kaikki on tässä kohin vielä hyvin, vaikka aina sitä jännittää ja pelkää pahinta. Mahtavaa on, kun kaikki fiilis on keräytynyt yhteen viikkoon! Tänään on kaikki kohdillaan, nyt nautitaan! 

Mahtavaa ja hyvää

Sellaista tää päivä on. Minulle ainakin on ihan hyvä päivä tulossa. Maanantaina ollaan sitten viisaampia ton tulossa olevan leikkauksen suhteen, aion tehdä kaikkeni sen eteen, että äiti paranee, mitä se sitten onkin. Olen tässä kohtaa hyvinkin iloinen siitä, että mä voin nauttia elämästäni, se on mulle tosi tärkeä juttu. Aamulla herätessä huomaa kelin olevan aika pilvisen, mnutta ei se mitään haittaa, mahtavaa se on kuitenkin, kun päivä on ihan parasta a-luokkaa. Minulle on mahtavaa tiedossa, kaikki on hyvin!

Ihmettelen hienoa työtä!

Seurakuntamme nuoret ovat tosi taitavia! Tää Orjalaiva on siitä hyvä osoitus. Viime vuonna näin pantomiimin Salon kirkossa, joten edellisestä draamakerrasta ei ole vielä vuottakaan, kun se oli toukokuussa. Tänään olen jaksanut ihailla sitä tarmoa ja puhtia, jolla tääkin näytelmä tehtiin, se oli jotakin aivan mahtavaa. Kädet olivat ihan jäässä, kyllä suntio-oppilaan kädet olivat huomattavasti omiani lämpimämmät, se oli hienoa! Ja kotiin päästessä Maija-Liisa etsii minua, Martti näyttää, missä olen. Mahtavinta on, kun näkee nuorten tekemisen iloa, se on tosi hienoa!